Uudet ekosysteemipalvelut hakevat jalansijaa.
”Varainhoitoa”
Edellisessä luontoperustaa käsittelevässä blogissani selvitin luontoperustan toimintaperiaatteita ja ihmisen sudetta luontoon. Luontoperusta koostuu siis useiden ekologisten lokeroiden kirjosta, käsittäen näin luonnossa ilmenevät kaikki elottomat ja elolliset prosessit.
Luontoperustan tuottama hyöty tai etu käsitetään tyypillisesti materiana, aineellisina luonnonvaroina. Näiden varojen hyödyntämisestä on myös johdettavissa aineetonta hyvinvointia, tunnetta sekä elämyksiä.
Uusiutuvat luonnonvaramme kuten talousmetsät ovat hyödynnettävissä kestävän kehityksen periaattein, ilman että hiilinielun puskurointikyky kuitenkaan estyisi.
Hyvin hoidetut viheralueet, kuten puistot, taajama- ja talousmetsät sekä erämaa tarjoavat monenlaista virikettä ja elämyksiä sen käyttäjille. Rakennettu ympäristö tarjoaa myös luonnollisesti virkistyskäyttöön soveltuvia toimintoja.
Suunnitelmallinen viihtyvyyttä ja hyvinvointia huomioiva kaavoitus perustuu luontoperustan ja sen maisemarakenteen tuntemukseen. Tästä johdettu viheraluejärjestelmä palvelee lisäksi mitä monenlajisimpia ekologisia sekä antropologisia tarpeita.
”Se liikkuu sittenkin”
Toimivan kaupunkirakenteen ja viheraluejärjestelmän perusedellytys on, että maaston sijainti ja siihen suunniteltujen toimintojen sekä paikan luonto-olosuhteet huomioidaan.
On hämmästyttävää, miten helposti unohdamme kaikki luontoperustan vakauttamisen perusedellytykset toimiessamme urbaanissa maisemassa. Esimerkkinä vaikkapa hulevesien ohjaus, mikä itsestään selvä toimenpide sadannan imeyttämiseksi vettä läpäisevään maaperään.
Kulttuurisidonnainen ihmisen ja luonnon vuorovaikutus on tänä päivänä selvästi vastuullisempaa kuin taannoin teollisella aikakaudella. Agraari- sekä markkinatalouden arvot ja henki näkyy kaikesta huolimatta toiminnassamme edelleen.
”Sen kuusta kuuleminen”
Jokamiehenoikeus, maanomistus, julkiset palvelut jne. ovat yhä samoja yhteisen hyvän tuottamisen peruspilareita, joiden pohjalta ekosysteemipalveluiden käsitettä tulee tarkastella ja kehittää.
Luonto, luonnonvarat, näiden huomioiminen ja käyttö on mielestäni hyödynnettävissä tulevaisuudessa ehkäpä aivan uusina innovatiivisina palveluina sekä tuotteina alati kehittyvän teknologian siivittämänä.
Uusien ekosysteemipalveluiden kehittäminen on tästä huolimatta edelleen kaikkien etu. Palvelujen tarjoana voi olla niin julkishallinto sekä yhteisöt kuin yksityishenkilötkin. Ekosysteemipalveluiden tuottaminen voi tapahtua joko verovaroin tai yksityisin resurssein.
Monet lähiympäristön mahdollistamat resurssit tarjoavat lähes itsestään selvän mahdollisuuden virkistäytyä, harrastaa ja olla. Näitä asioita ovat muun muassa marjastus ja sienestys, joita emme sen enempää miellä luonnon tarjoamiksi palveluiksi. Tietyt harrastukset kuten veneily ja kalastus ovat palveluja joiden ylläpito edellyttää verovaroja tai erillistä varainhankintaa.
Useiden nyt tunnettujen ekosysteemipalvelujen perusidea on toimiva, eikä niiden sisältöä ole sinänsä tarvetta muuttaa. Toimivalla kaavoituksella ja suunnittelulla on kuitenkin mahdollista turvata uusien ekosysteemipalveluiden toimivuus.
”Synteesi”
Kuten edellä mainitsin ekosysteemipalvelut tarvitsevat maisemarakenteen huomioivan viheraluejärjestelmän toimiakseen optimaalisesti.
Maankäytöllisten tavoitteiden perusteella järjestelmän eri alueet on tapana jaotella ekologis- ympäristöhygieenisiin, topografisiin, toiminnallisiin ja visuaalis-esteettisiin luokkiin.
Ongelmaksi muodostuu eri tyyppisten viheralueiden intressien yhteensovittaminen, mikäli alueiden luonne jostain syystä poikkea erityisesti toisistaan.
Ratkaisun lähtökohtana on, että uusien ekosysteemipalveluiden käyttäjiä ja hyötyjiä voisi samanaikaisesti olla useat eri tahot ja asianosaiset. Uusi palvelumuoto aikaansaadaan useimmiten kahden eri tyyppisen viher- tai kaava-alueen rajapinnalla.
Vanhat tutuksi tulleet potentiaaliset maankäyttömuodot ja näistä johdettu tarjonta muokataan vastaamaan tämän päivän kysyntää. Verkostoituminen ja yhteisten tavoitteiden ja etujen ajaminen sekä asioista keskustelu ovat palveluntuotannon kehitystä siivittäviä asioita.
Malli edellyttää toimiakseen, vaikkapa tietyn fyysisen luonnonvaran jatkojalostamista. Siten, että perinteisen esimerkiksi yksityisomistuksessa olevan markkinatalouteen tukeutuvan maankäyttömuodon rinnalla tuotetaan ja luodaan uutta aineetonta palvelumuotoa, lisäarvoa ja hyvinvointia.
Onko ekosysteemipalveluiden tuotteistamisessa mahdollisuus? Vuokraisinko maiseman? Entä ryhtyisinkö tuottamaan raaka-aineita tulevaisuuden tuotteille joita vasta kehitellään?
Näistä ajatuksista seuraavissa blogissani …